tiistai 10. toukokuuta 2016

Jännittää. Ja jossain määrin ahdistaa.

Ensimmäinen blogini, ensimmäinen julkaisuni. Blogimaailma on minulle jokseenkin vieras. Satunnaisesti olen seurannut muutaman kuuluisan äitibloggarin julkaisuja ja siinä oikeastaan kaikki. Minua on kuitenkin usein kannustettu aloittamaan omaa blogia. Olen vaan ihmetellyt että miksi. Mistä minä muka kirjoittaisin? "Tänään päivän asuni on reikäiset leggarit ja kuusi vuotta vanha t-paita, joka on oudosti kasvanut leveyttä kuivausrumpuvierailuillaan." Tai: "Tänään kävin postilaatikolla. Voi olla että huomenna vien roskiksen."

Niinpä niin. Elämäni ei ole ollut järin mielenkiintoista. Tai mene ja tiedä jos joku pitää elämääni mielenkiintoisena. Kovasti vaan tuntuu siltä, että kaikilla muilla on niin pal koreat elämät. Ainakin Facebookin mukaan. Joskus ihmettelen tätä. Itse en osaa muuta kuin olla brutaalin aito.

Minulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja toistuva masennus. Ja kaksi pientä poikaa, 3-vuotias ja pian 1-vuotias sekä vahvasti oireileva uusi vauvakuume. Blogissani tulen luultavasti kertomaan, millaista on lapsiperhe-elämä tällaisena kaistapäänä. Miten siitä selvitään tai ollaan  selviämättä. Vaikka sairauteni leimaa enemmän tai vähemmän elämääni, niin en aio keskittyä pelkästään siihen. Kiinnostuksen kohteita on mm. televisio, elokuvat, kirjat, puutarha ja sisustaminen (vaikka oma sisustussilmäni on... Hmm, no likinäköinen). Meikit ja meikkaaminen kiinnostaa. Hahaha, contouring-harjoituksistani saisikin oivaa matskua blogiin 😂

Saas nähdä, riittääkö näistä aiheista hullulla mutsilla jutun juurta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti